Pelaaminen ulottuu myös kännykkään

Katselinpa tänään kaupassa viihdeosaston pelihyllyjä. Kumma, kuinka sitä tänään voi pelata lähes millä ja missä vain. Kodeista löytyy erilaisia konsoleita ja usein ainakin yksi tietokone. Nykyään ei tarvitse edes omistaa minkäänlaista pelikonetta, koska kännykkä tai tabletti on jo itsessään viihdekeskus joille on tarjolla pelejä laidasta laitaan. Jotkut pienemmätkin lapset osaavat jo suvereenisti selata netin pelisivuja kännykällä tai ladata pelisovelluksia.

 

Ainakaan lapset eivät nykyisin ehkä kinua niin herkästi kalliita pelikonsoleita, jos kännykkä on sellaista laatua, että silläkin pelien pelaaminen onnistuu. Mutta toisaalta lasten ollessa kyseessä älypuhelimet ovat vanhoihin Nokialaisiin verrattuna herkempiä myös menemään rikki. Kännyköitä heitellään reppuun ja tiputellaan ja kosketusnäyttöä saatetaan naputella vähän liiankin innokkaasti.

 

Aikuisilla mobiilipelaamista esiintyy paljon, mikä ei kuitenkaan yllätä. Olemmehan sitä sukupolvea, jonka aikana pelikonsolit alkoivat yleistyä kodeissa ja levitä konsoleista tietokoneisiin ja kännyköihin. Joten kännyköillä tai tableteilla pelaillaan vähintään tuttua pasianssia tai koukuttavia ”sosiaalisen median” pelejä, joissa kavereita kutsutaan mukaan että päästään pelissä uudelle tasolle.

 

Itseltäni kännykästä löytyy pari pienempää aivopähkinäpeliä ja muutama laadukkaampi peli, joissa on kunnollinen tarina. Noita pikkupelejä tulee pelattua usein esimerkiksi junaa odotellessa, pitempiä pelejä saatan naputella iltaisin ennen nukahtamista. Pelailen myös netticasinoilla, joista varsinkin Leo Vegasilla ja Unibetilla on oikein laadukkaat mobiilicasinot. Ne mukautuvat näytölle sen mukaan, vierailenko kännykällä vai tabletilla, pelejä siirretään jatkuvasti mobiiliversioksi ja pelit toimivat hyvin.

 

Kännykällä ja tabletilla pelaaminen on tullut minulla lähes päivittäiseksi tavaksi, joskus pelaan kauemmin ja joskus vain muutaman minuutin. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että rahapelit ovat pieni intohimoni. Pelien pelaaminen on itsessään hauskaa, mutta itse pidän siitä että pelaamisesta voi oikeasti hyötyä rahallisesti. Joillakin casinoilla on tarjolla hyviä talletusbonuksia nimenomaan mobiiliasiakkaille, minkä vuoksi myös pidän silmällä netticasinoiden tarjontaa.

 

Suomessa on tosiaan tuo arpajaislainsäädäntö, joka takaa RAY:n yksinoikeuden kasinopelaamiseen Suomessa. Kasinovalikoima netissä on kuitenkin valtion lainsäädännön ulottumattomissa ja siksi on hyvin mahdollista ja laillista pelailla netistä ja kännykästä käsin mitä tahansa nettikasinoa. Kannattaa varmistaa, että tulot ovat verottomat ja kasinot ovat luotettavat, eli ETA-alueen kasinot.

 

Periaatteessa on kätevää, että pelien pelaaminen onnistuu missä vain, mutta mobiilipelaamisellakin on hyvät ja huonot puolensa. Lasten mobiilipelaamisella on luultavasti räikeimmät huonot puolet, kuten pelaaminen kouluaikana ja mobiilipelien maksulliset lisäosat. Monesti olen lukenut iltapäivälehdistä jonkun äidin tai isän tarinan, kuinka postiluukkuun on tipahtanut järkyttävä puhelinlasku tai ilmoitus jonkin palvelun tilaamisesta. Lisäksi se, että pelit ovat koko ajan läsnä, saattaa ehkä vaikuttaa lapsen keskittymiskykyyn ja käyttäytymiseen. Näin ainakin kuvittelisin. Tietysti hankala näin jälkikäteen miettiä, miten ala- ja yläaste olisivat menneet jos silloin olisi itsellä ollut kännykkä ja siinä koko sosiaalinen mediaelämäni ja pelikokoelmani.

 

Useimmat aikuiset läheiseni pelailevat kännyköillään, mutta melko hillitysti. On kuitenkin olemassa myös sellaisia vanhempia, jotka katselevat ennemmin kännykkää tai tablettia kuin lapsiaan. On jokaisen pohdittavissa ruokkiiko jatkuva pelaaminen addiktiota ja miten se vaikuttaa sellaisiin ihmisiin, joilla on enemmän taipumusta pelikoukkuun jäämiselle.

 

Itselleni mobiilipelaaminen on kuitenkin mukava harrastus ja se vapauttaa minut tietokoneella istumisesta. Pystyn reissunkin päältä kokeilemaan josko ansaitsisin netticasinolla ylimääräistä matkarahaa ja aika menee nopeammin odotellessa kaveria kahvilassa.

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Jätä kommentti

Miten myymälän uusiminen vaikuttaa asiakkaisiin?

Taas tuli mielenkiinnosta pohdittua tällaistakin asiaa. Nimittäin kotikaupungissani tuntuu tällä hetkellä olevan joka toinen myymälä, kuntosali ja julkinen tila remontissa. Itseäni on alkanut lähinnä ärsyttää se jatkuva rappaus ja remontointi, joskin ymmärrän kyllä tarpeen uudistaa ja uudistua. Mietin vain, että kuinka pitkälle tilojen uudistamista on oikeasti mietitty – ja onko peruskorjaamisen ja -huoltotoimien lisäksi jotain muuta tarvetta pistää paikkoja remonttiin?

Siinä missä peruskorjaamisen tarkoitus on pitää huolta itse rakennuksen – kiinteistön – kunnosta ja hyvinvoinnista, voidaan esimerkiksi tilojen uudelleenjärjestelyllä tai muulla kehitystyöllä parantaa asiakkaiden viihtyisyyttä tai muuttaa tilojen käyttötarkoitusta kokonaan. Sinällään kumpikin on hyvä idea. Esimerkiksi julkisivukorjaukset ovat varmasti hyvä idea sekä viihtyisyyden että turvallisuuden kannalta, mutta pohdin itse siis lähinnä sitä, että onko remonttitarvetta oikeasti arvioitu asiakkaan näkökulmasta ennen töiden aloittamista.

Remonttia ruvetaan suunnitella, kun edellisestä on pitkälti aikaa ja rakennuksen kunto sitä edellyttää. Tällaisessa tilanteessahan olisi ihanteellista pistää vaikkapa hyllyjärjestystä, pukukoppitiloja tai mitä vaan muuta ihan uusiksi.

Mielenkiinnosta tutustuin myös erilaisiin tekniikoihin, joita julkisivurappauksissa käytetään.

Rappaustekniikat voidaan pääpiirteittäin jakaa ensin ulko- ja sisärappaukseen.

Sisärappaus:

  • Kipsirappaus
  • Märkätilarappaus

Ulkorappaus:

  • Kolmikerrosrappaus
  • Ohutrappaus
  • Eristerappaus

En ainakaan itse lähtisi edes kokeilemaan seinän rappaamista. Nopealla googlettamiselta netistä löytyi iso kasa tee-se-itse artikkeleita, jotka neuvota miten rappaus tehdään sisätiloissa. Periaatteessa vaiheet ovat 1) pintojen tasoittaminen sileäksi ja kolojen täyttäminen ja 2) pinnan rappaaminen antiikkilaastilla tai hiertopinnoitteella. Luottaisin itse ennemmin ammattilaisiin, jolloin työlle olisi olemassa jonkinlaiset laatutakuut.

Luonnollisesti toinen tärkeä osa tällaista uudistamista on tilojen kalustaminen ja sisustaminen. Jos tarkoituksena on parantaa asiakkaan kokemusta, ei tätä vaihetta voida missään nimessä vähätellä. Ensinnäkin, myymäläkalusteiden hankkimiseen kannattaa käyttää aikaa ja järkeä. Oikeanlaisella kalustamisella voidaan nimittäin vaikuttaa asiakkaan käyttäytymiseen merkittävästi. Tuotteiden asettelulla ja esillepanolla voidaan vaikuttaa asiakkaalle tulevaan mielikuvaan ja tuotevalikoimiin. Isoissa tavarataloissakin asettelulla ja esittelyllä on iso merkitys: Oletko koskaan pohtinut, miksi maitotuotteet on asetettu aina kaupan kauimmaiseen nurkkaan? Noh, melkein jokainen kotitalous Suomessa käyttää maitoa, jugurttia tai ainakin jotain maitotuotteita. Tällöin he joutuvat kulkemaan koko myymälän läpi hakiessaan näitä. Matkalla tarttuu kärryihin paljon muitakin tuotteita – usein sellaisiakin, joita ei ollut alun perin tarkoitus edes ostaa. Vastaavasti kassojen tai tiskien läheisyyteen asetellaan edullisempia tuotteita, joita usein ostetaan mielijohteesta. Näitä ovat esimerkiksi suklaapatukat ja kurkkupastillit.

Pienemmissäkin (ja muiden alojen firmoissa) kaikki niksit myynnin lisäämiseksi kannattaa oottaa käyttöön!

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Jätä kommentti

Aloittelijan sieniseikkailu

Tämän syksyn sienisadosta povataan sateisen kesän jäljiltä hyvää, ellei erinomaista. Ensimmäisenä maan pinnalle nousevat kanttarellit eli keltavahverot ovat jo tuttu näky toreilla ja marketeissa, ja jos ei ole kovin tottunut sieniherkuttelija, on niillä helppo aloittaa makumatka sienimetsään.

Sienestäjillä on omat salaiset sieniapajansa, joita ei ulkopuolisille hevin paljasteta. Kanttarelleista on helppo aloittaa myös siksi, että niitä löytää yleisimmin valoistasta paikasta koivumetsästä, usein tien tai polun varresta tai muuten kovaksi painuneesta kohdasta. Parasta on, että ne kasvavat yleensä melko runsaissa ryhmissä, joten vaikka sieni on pieni, saa hyvän paikan löydettyään usein hyvän saaliin.

Kanttarelli on hyvää paistettuna sellaisenaan tai sipulin kera, ja kanttarellikeitto on kokeilemisen arvoinen klassikko. Sientä kannattaa kuitenkin käyttää myös muussa ruoanlaitossa, esimerkiksi salvialla maustettu kanttarellilasagne on herkullista.

Myöhemmin syksyllä herkutellaan keltavahveron sukulaisella suppilovahverolla. Sitä löytää parhaiten syys-lokakuussa, mutta marraskuussakaan ei välttämättä ole liian myöhäistä. Toisin kuin melko helposti havaittava keltavahvero, suppilovahvero viihtyy havumetsässä sammaleeseen piiloutuneena, joten kannattaa olla tarkkana.

Maukas suppilovahvero sopii hyvin erilaisiin sienikastikkeisiin ja –keittoihin. Sienipiirakka on perinteinen suppilovahveroherkku. Suppilovahvero sopii myös vaikkapa lihamurekkeeseen makua antamaan tai lisukkeeksi kalalle, esimerkiksi kuhalle. Suppilovahvero säilötään kuivaamalla tai pakastamalla.

Toinen erittäin suosittu ja maukas keltavahveron sukulainen on helposti tunnistettava mustatorvisieni, joka kasvaa sekametsistä elo-syyskuussa. Mustatorvisieni voi olla hankala löytää, mutta se, kuten keltavahvero ja suppilovahverokin, kasvaa ryhmissä, joten kun löytää yhden, löytyy lähistöltä usein kokonainen rypäs.

Mustatorvisienen maku on voimakas ja se soveltuu siksi hyvin antamaan makua muihin ruokiin. Esimerkiksi mustatorvisienistä tehty sienirisotto on maukas ja kaunis, ja onnistuu sekä tuoreista että kuivatuistakin sienistä. Kuivattuja sieniä kannattaa liottaa vedessä hetki ennen käyttöä.

Näistä sienistä ei metsässä voi juuri erehtyä, ja ne ovatkin siksi turvallinen tapa aloittaa sienestysharrastus. Mikäli sieniseikkailu metsässä ja kotikeittiössä tuntuu kuitenkin liian extremeltä, voi sieniherkuista nauttia turvallisesti myös vaikkapa Helsingin laaturavintoloissa, joissa arvostetaan kotimaisia kauden raaka-aineita. Ja jos käytössä on kultakortti, kannattaa tarkistaa, onko palkintopisteitä jo kertynyt riittävästi useissa ravintoloissa kelpaavaan arvoseteliin oikeuttava määrä.

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Jätä kommentti

Metallintyöstökoneet ammattimaiseen käyttöön

Metalli on kyllä ehdottomasti yksi allekirjoittaneelle isoimmista kompastuskivistä raksahommissa. Puutyöt sujuvat ihan OK, en kutsuisi itseäni puutyön ammattilaiseksi, mutta ainakin saan naulat iskettyö oikeisiin paikkoihin ilman että puu halkeaa ja ruuvit ruuvattua kantoineen päivineen kauniisti. Maalaustakin on tullut tehtyä vuosien varrella paljon aina talon maalaamisesta aitojen ja terassin maalaukseen. Metallitöitä vastaavasti on vuosien varrelle sattunut vähemmän – ja kovempana materiaalina se vaatii myös paremmat työkalut ja enemmän tekniikkaa. Itse lähinnä olen joutunut käsittelemään metallia autojen yhteydessä. Etenkin vanhan Audi 80:n kanssa jouduin harva se päivä paukuttamaan mitä kaarta milloinkin. Vaikka rakastankin autoilua, on autonrassin puunaaminen niin kovaa hommaa aika ajoin, että koin paremmaksi ottaa selvää metallintyöstökoneista ja tutustua niiden mahdollisuuksiin ennen tuon rakkaan rassini myymistä.

Lähinnä syy kiinnostukseeni johtui ajatuksesta myydä Audi pois ja ostaa tilalle jokin hieman ”helpompi” ja ”vähemmän vaativa” ajoneuvo, joka pysyisi itsekseen kasassa ilman jatkuvaa säätämistä. Ennen myyntiä Audi kuitenkin pitäisi laittaa riittävän hyvään kuntoon, että joku suostuisi siitä maksamaan edes pari saturaista. Suurin ongelma oli vioittunut maalipinta: Etenkin auton keulasta löytyi raapimisjälkiä, joiden alkuperästä en voinut olla varma. Työstöön ei ihan käsityökalut riittäneet, sillä pinta-alaa oli liiaksi.

Onneksi isäni tuttavalta (autonkorjaaja) löyty kunnollinen ja tehokas hiomakone. Autokorjaamon tiloissa pääsin itse kokeilemaan miltä se pinnan hiominen oikeasti tuntui. Hiomakoneet ovat käteviä kun niitä osaa käyttää. Vaihtoehtoina on muun muassa erilaiset pintahiomakoneet, joita käyttäjä itse pitää kädessään (siis sellainen pieni käsihiomakone). Tällainen vempele tuli Audinkin kanssa tällä kertaa tarpeeseen. En oikeastaan aikaisemmin ollut hiomakonetta käyttänyt runsaasti. Sain kuitenkin hyvät vinkit:

  • Älä käytä hiomakonetta turhaan. Jos selviät esimerkiksi käsityökaluilla, voit välttyä isolta vahingolta: Väärin käytettynä hiomakone saattaa aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Lisäksi käsin hiomalla harvoin hioo liikaa, vaan opit paremmin muodon ja pintakorjaamisen perusteet. Jos pinta on laaja ja suhteellisen suora, voi hiomakoneen käyttöä harkita. Samoin sitä voidaan käyttää tilanteissa, joissa työn tarkkuudella ei ole niin väliä.
  • Käyttäjän pitää pystyä hallitsemaan konetta. Kone ei siis saa karkailla hiomistyön aikana.
  • Hiomanopeutta voidaan säädellä työn ja pinnan mukaisesti.
  • Käytä aina suojaimia: Lasit, käsineet, hengityssuojain ja hanskat ovat ehdottomasti hyvä yhdistelmä.

Näitä neuvoja seuraamalla sain pinnan ihan hyvin tasaisesti hiottua. Pienten valmistelutoimenpiteiden jälkeen myös maalaus saatiin hoidettua ja auto oli valmis myytäväksi. Lopulta ostaja löytyi tuttavapiiristäni, mikä helpotti myyntityötä. Kilometrejä pelissä oli alla yli 300 tuhatta, mutta se ei tuntunut uutta omistajaa haittavaan. Kuulemman taitaa lopulta päätyä vanha kaksilitrainen paholainen peltoautoksi. Noh, oli miten oli, saimpahan ainakin kokemusta metallihommista. Vaikka metallintyöstökoneet eivät ole erikoisalaani, oli se ihan hauskaa puuhaa!

Niille, joita kiinnostaa ostaa tuotteita omaksi (harrastus- tai ammattikäyttöön) niin kannattaa katsoa Suomen laajin metallintyöstökoneiden valikoima täältä.

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Jätä kommentti

Mitä vauva kaipaa? Lahjaksi kuvakirja ja vaatteita!

Totuus on, että lahjojen ostaminen on todella vaikeaa. Ainakin jos pitäisi ostaa lahjoja naiselle – tai lapselle. Miehelle kun voit aina viedä pullon viskiä tai kopan kaljaa ja mies on tyytyväinen. Naiselle lahjusten ostaminen on jo paljon haasteellisempaa. Viinipullo oli aikaisemmin vahva valintani, mutta olen sittemmin oppinut, että edes kaikki naiset eivät pidä viinistä. Lisäksi valinta on vaikea, kun pitäisi tietää ostaako valkoista, punaista vai kuohuvaa.

Entä kun lahjansaajan ikä on alle 20? Entä jos se on alle 2? Vauva on yksi vaativimmista lahjansaajista – varsinkin tyttövauvat. Mitä tuollaiselle pienelle tyllerölle voi edes ostaa? Kun vauva kasvaa, se tarvitsee koko ajan vaatteita. Vauvan vaatteet olivatkin yksi ensimmäisistä ajatuksistani, mutta mistä minä tietäisin millaisista vaatteista juuri tämä vauva tykkää? En tiedä onko sillä niin väliä, mutta entä mistä hänen vanhempansa pitävät?

Toinen mitä ajattelin oli tietysti lelujen hankkiminen. Leluthan ovat aina kivoja ja kaikki lapset pitävät niistä, eikö totta! On olemassa jos jonkinmoista mobilea ja helistintä sekä leikkialustoja ja kivoja pehmoleluja. Pitää vain olla tarkkana ettei pehmoissa ole irtoilevia silmiä tai korvia tai mitään muutakaan mihin vauva voisi itsensä satuttaa. Myös mobileissa ja muissa leluissa tämä on ensiarvoisen tärkeää. Mitä vähemmän irtoilevia osia, sen parempi. Luonnollisesti leluja ostaessa pitää noudattaa ohjeellisia ikärajoituksia. Ihan pienelle lapselle ei saa missään nimessä ostaa mitään pienistä osista koostuvaa.

Yksi mitä myös suunnittelin hankkivani oli kuvakirja. Puhutaan usein vauvakirjoista, mutta käytännössä kuvakirja omista kuvista saattaisi ajaa saman asian. Kuvakirja on hauska idea, joka ei olisi kallis. Vauva tuskin ymmärtää edes, että häntä juhlitaan, joten lahjan voi siis suunnata tulevaisuuteen. Kun lapsi kasvaa ja pikkuhiljaa aikuistuu, muuttuu kuvakirja yhtäkkiä paremmaksi ja paremmaksi ideaksi. Äiti ja isä varmasti pitävät lahjasta alusta asti, mutta juhlakalu oppii ymmärtämään sen arvon ehkä vasta parikymppisenä.

Minä ainakin haluaisin nähdä itsestäni enemmän vauvakuvia. Itse kun olen kasvanut sellaiseen aikakauteen, ettei kuvia ihan joka päivä napsittu. Nykyään niitä saa digikameroilla niin helposti ja tulostaminenkin on edullista. Kirjan voi tilata suoraan netistä taitettuna ja printattuna ihan parin kympin hintaan. Silloin kun minä olin nuori oli Suomi lamassa ja harva edes tiesi mikä ihme se Internet oikein on.

Vaikka lahjaideoita on monia, en ole ihan varma vielä minkä valitsen. Luulen, että kuvakirja on vahvin vaihtoehtoni, vaikka vaatteet olisivatkin niin söpöjä.

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Jätä kommentti

Kun märkätilat pitää saada kuntoon

Kylpyhuoneremontti on yksi suurimmista asuntoon tehtävistä remonteista: Se vaatii tarkkaa suunnittelua ja on toteutukseltaan vaativa. Siinä pitää ottaa huomioon niin pinnat, lämmitykset, eristeet kuin ulkoasukin.

Asukkaalle kylpyhuoneremontti on selkeästi kaikkein vaativin, sillä usein asunnon märkätilat ovat käyttökelvottomia remontin ajan. Esimerkiksi keittiöremontin aikana voidaan ulkona grillata, makuuhuoneita rempatessa voidaan nukkua vierashuoneessa tai olohuoneessa ja olohuonetta tapetoitaessa voidaan saunoa ja kokata ihan miten huvittaa. Kylpyhuoneremontin aikana ei kuitenkaan voida käydä saunassa tai pesulla oman kodin tiloissa, vaan joudutaan lähtemään evakkoon esimerkiksi kuntosalille, töihin tai uimahallille peseytymään. Vaikka paikallinen muuttopalvelu saattaisi auttaa siirtämään tavaraa uuteen kämppään, on silti helpompi käyttää väliaikaisia ratkaisuja kuin muuttaa kokonaan väliaikaisasuntoon. Tällaiset muutot tulisivat muutenkin kovin kalliiksi.

Meillä kotosalla remontointiin sauna ja kylppäri tuossa viime keväänä. Sinällään hommassa ei ollut mitään ongelmaa, mutta kun lopputulos oli aivan sikahuonoa. Sauna- ja kylpyhuone olivat kyllä erinomaisessa kunnossa, eikä niistä ole mitään valitettavaa, mutta jälkikäteen toteutettu kodinhoitohuoneen remontointi oli vaikea: Esimerkiksi ikkunoiden karmit olivat aivan vinksallaan. Miten on edes mahdollista asentaa suora puu niin, että toinen pää on puoli senttiä irti seinästä ja toinen kolme senttiä? Mielestäni tämän pitäisi olla mahdotonta, mutta niin vain meillä pääsi käymään.

Kun sitten lopulta kyllästyimme pelleilyyn, otimme yhteyttä ammattilaiseen, joka tuli jälkikäteen korjaamaan aikaisemmat virheet. Ymmärsimme kyllä että kylpyhuoneremontissa on aina tiettyjä riskejä, jotka pitää ottaa huomioon jo ennen työn aloittamista. Emme kuitenkaan ajatelleet, että olisi ollut mahdollista, että jälki olisi ollut niin huonoa. Otimme työn alun perin sivutyönä remontteja tekevältä toiminimeä pyörittävältä yrittäjältä, joka oli jotain kautta puolituttumme. Se oli virhe. Olisi pitänyt suoraan valita ammattilainen, joka tekee kylpyhuoneremontteja oikeasti päivätyökseen eikä vain oman työnsä ohella.

Onneksi emme ryhtyneet itse toteuttamaan kylppäriremonttia, jälki olisi todennäköisesti ollut vieläkin huonompaa – vaikka emme mekään niitä kaikkein kömpelöimpiä raksamiehiä isäukkoni kanssa ole. Olemme vuosien varrella muun muassa rakentaneet terassimme, purkaneet ja koonneet sekä mopoja että pari vanhaa romua autoa ja pistäneet uusiksi muun muassa koko kompostimme.

Kylpyhuoneessa pintojen maalaus märkätiloissa vaatii myös tarkempaa paneutumista. Esimerkiksi katto voidaan kosteutta kestävällä maalilla maalata tarvittaessa halutun väriseksi. Meillä maalijälkikin oli aluksi niin huonossa jamassa, että jouduimme vaihtamaan käytännössä joka ikisen karmin jälkikäteen.

Mitä tästä tarinasta pitäisi nyt oppia? Jätä hommat ammattilaiselle. Maksa ennemmin kymmenen prosenttia kovempi hinta ja ole tyytyväinen lopputulokseen kuin korjaile pieniä ja isoja vikoja jälkikäteen kuukausitolkulla.

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Jätä kommentti

Koirasi ansaitsee parasta

Oletko ikinä miettinyt, mitä kaikkea koirasi saattaisi tarvita? Koiratarvikkeita kun myydään A:sta Ö:hön ja kaikkea siltä väliltä. Allekirjoittanut törmäsi kummalliseen ongelmaan tässä taannoin kun olimme ostamassa ystäväni kaverille uutta koirankoppia: On värejä, malleja ja brändejä, joista voit valita mieluisesi aivan kuin aikuinen ihminen olisi ostamassa vaatteita kaupasta. Et enää pärjää sillä että kävelet kaverisi kanssa lähimpään eläinliikkeeseen ja ostat mitä haluat, nykyään pitää vertailla hintoja ja pohtia vaikutuksia ilmastonmuutokseen ja vaikka mitä potaskaa.

Noh, ehkä en vakavissani ajattele noin. Kyllä edelleenkin voit valita sen paikallisen putiikin ja ostaa koiratarvikkeesi mistä hyvänsä. Maailman meno on vain mennyt siihen suuntaan, että nykyään koiran omistajana sinun pitää tietää, mitkä tuotteet sopivat oman koirasi turkille ja mitkä ovat sen silmille haitallisia. Pitää olla koppeja, haukunestopantoja, parhaat turkinhoitoaineet ja koiraa pitää käyttää agility-kursseilla ja kauneushoitoloissa. Kilpailevia verkkokauppoja on jo kymmeniä ja ainakaan minä en tiedä mistä niistä sitä koiranruokaa kannattaa murrille tilata ja missä on parhaat tarjoukset kaulapannoista. En ymmärrä miksi ihmiset ovat ruvenneet ottamaan koiransa niin vakavasti ja miksi niihin pitää käyttää rahaa enemmän kuin omaan terveyteen.

Mihin ovat kadonneet ne perinteiset ajat, jolloin voit hankkia koiran kennelistä ja nauttia sen seurasta ilman kaikenmaailman tarvikkeita ja härpäkkeitä? Ainakin minä kaipaan aikoja, jolloin kyse ei ollut tuotesodasta ja brändäyksestä, vaan ihan yksinkertaisesti rakkaudesta ja eläinten hoitamisesta.

Tuttavapiirissäni on runsaasti ihmisiä, joille koira on elämä. Sitä viedään näyttelyihin ja sen päivittäisistä askareista päivitetään Facebookkiin mitä kummallisimpia juttuja. Milloin se on kakannut sohvalle ja milloin nukahtanut söpösti suihkun lattialle. Voi kun se pikku Mussukka oli mennyt nyt voittamaan ”Best of Show” -tittelin ja tuonut kotiin hienon ruusukkeen. Harmi vaan, että sen sisko Russukka meni paskomaan ruusukkeen päälle ja ei se pesukoneessakaan tullut puhtaaksi.

En tiedä tässä kohtaa enää, mistä oikein avaudun. Ehkä osittain siitä, että ihmiset elävät nykyään omaa elämäänsä liikaa kotieläintensä kautta – ja toisaalta siitä, että nämä samaiset ihmiset käyttävät tähtitieteellisiä summia rahaa koiriensa hoitamiseen. Kyllä eläimiä pitää rakastaa, mutta rajansa kaikella. Panosta itseesi vähintään yhtä paljon, niin kaikki on hyvin.

Toisaalta, ymmärrän kyllä teitäkin, koiraintoilijat. Jos tulee tarvetta sille niin netin parhaat eläintarvikekaupat voi helposti ja kätevästi vertailla tuon linkin kautta.

Ei muuta kuin katsomaan, mistä sille Mustille saisi vielä pari timanttikaulapantaa ja iltapalaksi sivettikissan jätöksiä.

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Jätä kommentti

Groupon lahjakortti kokeilussa

Päätin kokeilla vihdoin kimppadiilipalvelu-Grouponia ja kirjoittaa blogiin, kuinka Grouopon toimii.

CityDealistä Grouponiksi

Grouponhan tunnettiin aiemmin nimellä CityDeal. Se aloitti Suomessa 2010 ja on nykyään suurin kimppadiilipalvelu. Grouponin liikeideana on myydä lahjakortteja alennuksella muihin yrityksiin. Esimerkiksi voit ostaa ravintola-illallislahjakortin kahdelle 20-30 eurolla. Groupon lupaa aina tarjota ostoksen puoleen hintaan.

Groupon on markkinointikanava

Yrittäjille Groupon toimii markkinointikanavana. Etenkin uusien yritysten on mahdollista tavoittaa suuri määrä potentiaalisia kävijöitä. Toisaalta taas monet ovat kritisoineet lahjakorttien olevan liian halpoja, jotta niistä jäisi yrittäjälle mitään käteen. Toisaalta taas on kritisoitu joidenkin tavaroiden pitkiä toimitusaikoja tai huonoa palvelua yrityksessä, kun on asioitu alennuslahjakortilla. Varmaan totuus on jossain tässä välissä, huonoista kokemuksista kun kuulee aina enemmän kuin hyvistä.

Kuinka kimppadiili toimii

Kimppadiili toimii niin, että etsit Grouponin sivuilta tarjouksen, ilmoittaudut mukaan kimppaan joka toteutuu, jos tarpeeksi moni muukin haluaa ostaa saman tarjouksen. Tarjouksilla on joskus myös yläraja, sillä parturikampaamon tai ravintolan kapasiteetillä on tietysti oma ylärajansa.

Lahjakortin tilaus Grouoponilta

Kun olet valinnut sopivan tarjouksen, syötät maksutietosi ja tilaat lahjakortin sähköpostiin. Jos kyseessä on ravintola- tai muu palvelulahjakortti, se tulee tulostaa itse. Jos taas kyseessä on esimerkiksi nettipalvelujen lahjakortti, lahjakorttikoodin voi syöttää nettikaupan sivuille. Kun ravintolalahjakortti on sähköpostissa, ravintolaan voikin jo soittaa ja varata pöydän. Muista varatessa pöytää kertoa, että maksat Groupon-lahjakortilla!

Tärkeää huomata ravintolalahjakorttia ostaessa:

  • Voiko lahjakorttia käyttää kaikkina viikonpäivinä

  • Voiko lahjakorttia käyttää kaikkina kellonaikoina
  • Onko lahjakortissa muita rajoituksia

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Jätä kommentti

Työpaikka javan ja ketterien menetelmien parissa

Pitkän tauon jälkeen pistäydyimme kahville vanhojen lukiokavereideni kanssa. Itse kun kävin eräässä kauniissa suomalaisessa kunnassa informaatioteknologian ja median linjan lukiossa, josta kaikki vähitellen erottautuvat omille teilleen – kukin suunnalleen. Aika moni jäi kotikuntaansa ja suuntasi opiskelemaan alaa vielä lisää. Itse olin hieman erilainen nuori – tai oikeastaan olin vähän tavallisempi nuori. Muut olivat IT-alan ylisuorittajia ja puhuivat päivät pitkät verkkojen rakentamisesta ja koodaamisesta. Itse olin enemmän kiinnostunut rahan tekemisestä ja bisnesmaailmasta.

Sitten lukio loppui ja suurin osa luokkatovereistani lähti opiskelemaan koodaamista, insinööritouhuja tai matematiikkaa. Heille tietokoneet ja koodaaminen oli kaikki kaikessa. PHP ja JAVA virtasi suonissa ja CISCO:n kurssitukset menivät kuin vettä vaan. Olin itse toki kiinnostunut oppimaan lisää, mutta silti koodaaminen ei ollut minun juttuni. Kävin muutaman HTML / CSS / PHP -kurssin, joilla opimme kotisivujen rakentamisen perusteet. Emme kuitenkaan edenneet kovin pitkälle ja tuolloin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä ei julkaisujärjestelmistä ja hakukoneoptimoinnista tiedetty vielä mitään. Pakollisena meille opetettiin myös Pythonin perusteet. Python on monipuolinen, mutta suhteellisen yksinkertainen, tulkattava ohjelmointikieli, joka muistuttaa läheisesti Perliä ja JAVA:a. Aikaisemmin kovin rajoitettu kieli on vuosien saatossa laajentunut todella merkittävästi ja se antaa nyt 2010-luvulla jo erinomaiset lähtökohdat minkä tahansa ohjelmiston rakentamiseen.

Noh, päädyimme nyt kuitenkin muutaman vanhan kaverini kanssa siis kebabille keskustelemaan maailman muutoksista. Eräs ystävistäni oli päätynyt yliopistolle opiskelemaan informaationhallintaa ja informaatioteknologiaa. Kyseinen herrasmies oli sittemmin päätynyt töihin turkulaiseen ohjelmistotaloon, joka tarjoaa pienille ja keskisuurille yrityksille erilaisia asiakashallinnan ratkaisuja. Palkkauksesta en tiedä mitään, mutta työpaikka on kuulemma erittäin mieluinen ja työajat suhteellisen joustavat. Aikaisemmin tämä sama kaveri oli pyörittänyt omaa pientä yritystään, mutta ilmeisesti palkkatyön tarjoama turva oli houkuttelevampaa kuin pitkällinen kituuttaminen yritysmaailmassa. Toki yrittämisessä on se positiivinen puoli, että sillä voi parhaassa tapauksessa rikastua merkittävästi – jos on osannut valita nopeasti kasvavan alan ja kaikki palaset loksahtavat paikalleen. Toki JAVA-koodarille on varmasti hyvin tarjolla töitä kaikissa Suomen kasvavissa kaupungeissa aina Turusta Helsinkiin ja Rovaniemelle saakka. Itse en ikinä oppinut koodaamaan javalla, mutta ainakin ystäväni kovin vakuuttelivat, että se on suhteellisen helppoa ja sen niksit oppii nopeasti.

Eikä tässä vielä kaikki, sillä tuo java-keskustelumme eteni J2EE-nimisen alustan pohtimiseen ja sen merkityksen analysointiin. J2EE tarkoittaa Java 2 Platform Enterprise Edition -nimellä kulkevaa alustariippumatonta java-keskeistä ympäristöä, jonka Sun kehitti verkkopohjaisten yritysohjelmien ja -ohjelmistojen kehittämiseen. Alustan koostuu erilaisista API:ista, protokollista ja palveluista, joita voidaan helposti käyttää ohjelmien luontiin. Parasta j2ee:ssä on käytännössä sen tuki usealle kerrokselle, joista ylimmässä pyörii puhtaasti HTML ja java-appletit, EJB-tasolla itse logiikka on piilossa ja JDBC vastaa käytännössä ODBC:tä. Helppo ympäristö, josta voidaan toteuttaa vaikka mitä.

Kuten tekstistäni ehkä hahmottaa, en itse ole sovelluskehittäjien aatelia, vaan lähinnä sovellusten käyttäjä ja se iänikuinen valittaja, joka marisee, kun jokin ei toimi. Innostuin kuitenkin kuuntelemaan vilkkaana käynyttä keskustelua ja yritin oppia mahdollisimman paljon lisää. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja innostuin oikeastaan ottamaan selvää JAVA:sta vielä laajemminkin. Katsotaan, josko omien päivätöiden ohessa olisi kesällä motivaatiota vielä opiskella kieliä.

Vinkkinä kerrottakoon, että työpaikkoja javan ja j2ee:n parissa löytyy runsaasti esimerkiksi täältä.

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Jätä kommentti

Ravintolassa lounas maistuu paremmalta

Pitää kyllä kehua, että oli erinomainen vappu. Söimme todella runsaasti ja joimme sopivissa määrin. Kaiken kruunasivat mahtava lounas maanantaina ja erinomainen illallinen tiistaina. Maanantaina kohteemme oli tunnettu lounas ravintola Kultainen Hirvi Turussa. Kultaisessa Hirvessä valitsin itse pääruoaksi pippuripihvin. Parempi puoliskoni päätyi ottamaan lehtipihvin, joka kieltämättä houkutteli minuakin. Pippuripihvi oli maukas, joskin hieman turhankin kuuma. Osa makunautinnosta karisi, kun en jaksanut odottaa annoksen jäähtymistä vaan pistelin pihviä poskeeni melkein kaksin käsin. Pihvi toimitettiin pöytään tulikuumalla pannulla, jossa oli mukana myös erinomaisen pippurinen kastike. Makua loivensivat lohkoperunat, joihin lisäsin itse jälkikäteen runsaasti suolaa. Kastikkeen seassa itse pihvistä oli vaikea sanoa mitään: Se maistui hyvältä kuten tuon hintaisen lihaköntsäleen kuuluukin, mutta itse rakenne jäi hieman arvailujen varaan kaiken sen kastikkeen pippurisuuden keskellä. Toisaalta, jos maku on kohdillaan, niin tarvitseeko lihan rakennetta analysoidakaan?

Jälkiruoaksi valitsimme molemmat suklaakakun palaset lakritsijäätelöllä ja salmiakkisella kastikkeella. Se oli taivaallista!

Kokonaisuutena ruoka oli maittavaa ja tunnelma kohdillaan. Aidoista raaka-aineista valmistettu ruoka on siitä erinomaista, että siitä puuttuvat kaikki turhat elintarvikkeiden lisäaineet ja voit täysin siemauksin nauttia kotimaisesta lihasta.

Loppupäivä menikin enemmän juomameiningeissä. Illanistujaisissamme tosin oli oikein maittava kattaus mm. hedelmänpaloja, sipsejä, irtomakeisia, mansikoita ja jopa herneitä. Itse olin kylläkin valkoviinilinjalla, sillä olin saanut eräältä hyvältä ystävältäni muutamia vinkkejä erinomaisten viinien valintaan. Muille vieraille tuntuivat ruoat kuitenkin maittavan.

Tiistai alkoi tavallista myöhempään, sillä nukuimme hyvinkin yli puolenpäivän. Aamupalaksi otin donitsia ja edellisen päivän munkkeja kuumana höyryävän kahvin kera. Mahtava tunnelma kun sai kerrankin luvan kanssa mätätä hiilihydraatteja! (Nyt kärvistelen taas kesäkunnon ja dieetin parissa…)

Myöhemmin päivällä poikkesimme sitten thaimaalaiseen ravintolaan nauttimaan hieman itämaisempaa välipalaa. Pidän thaimaalaisesta ja kiinalaisesta ruoasta – joskin näistä suosin yleensä jälkimmäistä. En osaa erotella näiden kahden ruokasuuntauksen eroja kauhean hyvin, mutta molemmissa tyypillistä on käyttää chiliä, inkivääriä ja erilaisia curryja. Ehkä thaimaalainen ruoka on vielä asteen verran tulisempaa. Jos haluat tutustua tarkemmin thaimaalaiseen ruokaan tai ravintolaan niin tee se vaikka täällä.

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Jätä kommentti